Paula Porentola näki digitaalisen lankapuhelinverkon syntymän ja nyt sen alasajon

Kun Suomi siirtyi digiaikaan, lankapuhelinverkko jäi vähitellen historiaan – mutta ei aivan kokonaan. Voimatelin teknologia-asiantuntija Paula Porentola on ollut mukana sekä verkon rakentamisessa että sen hallitussa alasajossa. Hänen työssään yhdistyy vuosikymmenten kokemus, teknologinen osaaminen ja aito kiinnostus siihen, miten viestintäverkot ovat muovanneet yhteiskuntaamme.

Tekniikka on kiehtonut minua aina. Kun nuorena mietin ammattia, vaihtoehtoina olivat sähköala tai puhelinasentajan koulutus – ja päädyin jälkimmäiseen. Vuonna 1980 valmistuin Tampereen ammattikoulusta puhelinasentajaksi ja pääsin heti töihin Tampereen Puhelinosuuskunnalle (TPO). Työskentelin aluksi asentajana, mutta pian siirryin ensimmäiseen digitaaliseen puhelinkeskukseen. Silloin viestintäteknologia oli murroksessa, ja sain nähdä, kuinka lankaverkkojen kehitys mullisti yhteydenpidon.

Urani aikana olen nähnyt monta suurta muutosta: kaukopuheluiden vapautumisen, numerouudistukset, matkapuhelinten vallankumouksen ja nyt lankapuhelinverkon hallitun alasajon. Jokainen vaihe on ollut tärkeä osa suomalaisen viestintäverkon kehitystä.

Mitä työsi sisältää tänä päivänä?

Nykyään työskentelen Voimatelilla teknologia-asiantuntijana Managed Services -palvelussa. Vastaan Elisan ja DNA:n vanhan lankaverkon operoinnista, eli käytöstä ja kunnossapidosta. Lankapuhelimet eivät ole vielä täysin kadonneet, sillä monet yritykset, sairaalat, kaupungit ja yksittäiset ihmiset käyttävät yhä lankapuhelintekniikkaa.

Työhöni kuuluu puhelinkeskusten valvonta ja vikojen korjaus. Keskukset ilmoittavat itse vioistaan hälytysten kautta, ja hoidamme ne joko etänä tai paikan päällä asentajien kanssa. Lisäksi vastaamme asiakaspalautteisiin – joskus yrityksen puhelinvaihde katkeaa, joskus mökkeilijä huomaa, ettei voi soittaa. Näissä tapauksissa tutkimme vian ja ohjaamme korjaustoimenpiteet eteenpäin.

Lopulta työni on myös verkon hallittua alasajoa. Lankaverkon piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan kadota Suomesta jo 2010, mutta käyttö jatkuu edelleen, sillä ihmiset eivät ole halunneet luopua lankapuhelimista. Nyt hallinnoimme lankaverkon asteittaista purkamista: kun osa verkosta sammutetaan, sen tilalle tulee uusi viestintäratkaisu.

Paluu juurille Voimatelilla

Voimatelille päädyin vuonna 2021, mutta olen koko urani työskennellyt telealan parissa. Ennen Voimatelia työskentelin DNA:lla ja Elisan operointitehtävissä sekä operaattoreiden välisten laskutusjärjestelmien parissa.

Kun työni loppuivat edellisellä työnantajalla, olin jo eläkeputkessa. Olisin voinut jäädä kotiin odottamaan eläkkeelle pääsyä, mutta kaipasin mielekästä työtä ja halusin jatkaa ansiotyössä. Vanhojen työkavereiden suosituksesta hain Voimatelille ja sain paikan. Tuntui kuin olisin tullut kotiin ja palannut juurilleni.

Tämä työ antaa mahdollisuuden tehdä sitä, missä olen hyvä, ja vieläpä omalta Kangasalan kotikonttorilta käsin. Nautin siitä, että voin käyttää vuosikymmenten aikana kertynyttä osaamistani. On myös hienoa, että saan olla mukana sammuttamassa keskuksia, joita olin aikoinaan ottamassa käyttöön.

Millaista on työskennellä Voimatelilla?

Voimatel on ollut minulle hyvä työnantaja. Työyhteisössäni on tuttuja kasvoja vuosien takaa, ja vaikka teen töitä etänä, en ole koskaan yksin. Yhteistyö ja auttaminen ovat olennainen osa työtämme – kun yksi asiantuntija lähtee korjaamaan vikaa paikan päälle, toinen voi auttaa häntä etänä hallintajärjestelmästä käsin. Tämä parityöskentely on voimanlähde, joka pitää meidät yhdessä. Se on The power of connection -sloganimme sanomaa käytännössä.

Voimatelilla arvostetaan työntekijöiden elämäntilanteita. Kun viime vuonna halusin lyhentää työviikkoani, työnantaja suhtautui asiaan myönteisesti. Nyt hoidan lapsenlastani yhtenä päivänä viikossa ja tasapainotan työ- ja perhe-elämää paremmin.

Millaista on ollut tehdä naisena pitkä ura teknisellä alalla?

Urani alkuaikoina, kun olin vähän yli 20-vuotias, työkaverit olivat pääasiassa miehiä. Kyllä sitä kyselyä riitti, että tietääkö tuo tyttö mitä tekee. Se on jäänyt mieleeni.

Onneksi asenteet ovat muuttuneet viimeisen 10–15 vuoden aikana. Jos vaikka soitan helpdeskiin omissa teknisissä asioissa, saan apua ilman ennakkoluuloja. Varsinkin kun kerron viankuvauksen, he ymmärtävät, että tiedän mistä on kyse. Toki joskus joutuu edelleen kohtaamaan ennakkoluuloja, mutta sitä joutuvat kokemaan miehetkin.

Ajattelen, että jokaisen on itse hankittava kannuksensa. Joskus tuntuu, että täytyy osata vähän enemmän kuin miehet, jotta olisi uskottava.

Mikä motivoi sinua työssäsi?

Telekommunikaation kehitys on ollut jännittävää seurattavaa. Olen ollut mukana, kun Suomi siirtyi digitaalisiin puhelinkeskuksiin, kun lankaverkon suuria numerouudistuksia tehtiin ja kun matkapuhelinverkot syrjäyttivät perinteiset lankapuhelimet.

Tämä työ on osa historiaa ja samalla osa tulevaisuutta. Niin kauan kuin lankaverkkoa on, sitä täytyy ylläpitää. Ja kun viimeinen keskus aikanaan suljetaan, tiedän olleeni mukana tekemässä muutosta.

Vaikka eläkeikä lähestyy, en ole vielä valmis lopettamaan. Jos töitä riittää, jatkan mielelläni. Työ on mielenkiintoista ja mukavaa – ja kun työpäivän voi päättää ilman turhaa stressiä, se on erittäin palkitsevaa.

Työn vastapainoksi rentoudun käymällä tansseissa, talvisin myös hiihtämällä ja laskettelemalla. Suurin intohimoni onkin paritanssi, jota treenaan kerran viikossa lavatanssiseurassa. Se tosin taitaa olla vähän katoavaa kansanperinnettä, mutta onneksi vielä on tanssilavoja pystyssä.